skip to Main Content
Nuoren Urasuunnittelijan Kannattaa Kuunnella Aiempien Sukupolvien Viisauksia

Nuoren urasuunnittelijan kannattaa kuunnella aiempien sukupolvien viisauksia

Kun vaihtaa välillä laajempaan perspektiiviin, asiat voi nähdä selkeämmin.

Kysyin nuorena isältäni, mikä hän olisi halunnut olla isona. Hän, yhdeksännen polven sukutilan omistaja ja vanhempiensa ainoa lapsi, tuumasi hieman hämmentyneenä: ”ei ollut vaihtoehtoja”. Vaikkakin hänen ammattinsa maanviljelijänä oli sukupolvien ketjun sanelema, isäni oli työssään ja elämässään maatilalla erittäin tyytyväinen, tekeväinen ja onnellinen. Ei ollut maatilan vuodenkierrossa aikaa mietiskellä, miten asiat olisivat paremmin tai mitä tekisi toisin. Tuolla samaisella tilalla minä ja sisarukseni vartuimme, talon töihin kasvoimme, mutta työuraan meillä oli jo vaihtoehtoja, myös veljelläni. Sukutila ei enää vaatinut kymmenennen polven poikaa viljelijäksi.

Tuovatko runsaat uravaihtoehdot onnellisuutta? Isäni sukupolven edustajilla ainakin agraariyhteisöissä oli kapeat mahdollisuudet valita opiskelupaikkoja ja tehdä työuran siirtoja. Silti tapaan tässä joukossa harvemmin menetettyjen mahdollisuuksien ja pieleen menneiden uravalintojen murehtijoita. Elämänsisältö on haettu perintönä tulleen työn rinnalla harrastuksista, ihmissuhteista, vapaaehtoistyöstä ja kyläyhteisössä toimimisesta.

Nykyinen valinnanvapaus on nimenomaan vapautta, mutta sekin voi tuntua ahdistavalta. Jo peruskoulussa ja kiihtyvällä tahdilla lukiossa, ammattiopinnoissa ja korkeakoulussa syntyy painetta: mitä opintoja valitsen, millaiset arvosanat riittävät, mitä tutkintouudistukset tuovat tullessaan, riittävätkö osaamiseni, pisteeni, todistukseni – riitänkö minä?

Läheisten hyvää tarkoittavat kysymykset voivat olla liikaa: oletko hakenut opiskelemaan, saitko opiskelupaikkaa, ehkä ensi vuonna tärppää paremmin, mitä teet välivuotena, mikä haluat olla isona. Painetta on jo sisäsyntyisesti. Tarvitseeko sitä ulkopuolelta lisätä? Valintoihin vaikuttavat myös opiskelukavereiden ratkaisut, korkeassa kurssissa olevat ammattialat ja omat kiinnostuksenkohteet.

Kuinka päästä selvyyteen siitä, mikä on se minun polkuni opintoihin ja työelämään?

Monien vaihtoehtojen keskellä urasuunnitteluun saa selkeyttä, kun ensin laajentaa vaihtoehtoja ja miettii mahdollisimman monia ura- tai ammattialoja, jotka sopivat omiin kiinnostuksenkohteisiin ja vahvuuksiin. Tämän jälkeen voi lähteä luokittelemaan kiinnostavuus- ja soveltuvuusjärjestykseen vaihtoehtoja ja karsimaan joukosta vähiten pisteytystä saaneet ehdokkaat. Kiteytysvaiheessa on hyvä tarkastella myös ammattialan työllisyysnäkymiä, sillä esimerkiksi taidehistorioitsijan ja diplomi-insinöörin kysyntä työmarkkinoilla on lyhyelläkin selvityksellä helppo arvioida.

Pidä kiinni unelmistasi ja muokkaa niistä itsellesi tavoitteita. Konkreettisilla tavoitteilla on tapana toteutua suoraan tai kiertoteitä pitkin. Jos et päässyt suoraan lääkikseen, olisivatko vaihtoehtona farmasiaopinnot, amk-tutkinto tai työkokemuksen hankkiminen toiselta alalta?

Esimerkiksi välivuotta voi ajatella mahdollisuutena kokeilla monenlaisia töitä ja siten selkeyttää omia kiinnostuksenkohteitaan. Opiskelumahdollisuuksia on avoimen korkeakoulun väyliä pitkin. Työvoimakoulutusten tarjontaankin kannattaa tutustua.

Vaikka tämän päivän nuoren kohtaama työelämä tuntuu kovin erilaiselta kuin aiempien sukupolvien, kuitenkin tätäkään urasuunnitteluvinkkiä ei kannata ohittaa: Jutustele ikäihmisten kanssa ja saat laajempaa perspektiiviä ajatuksiisi, elämääsi ja tehtäviin valintoihin.

Suosittelen tutustumaan Lotan ja papan koronalaulujen tarinaan. 27-vuotiaalta Lotalta menivät koronan vuoksi ura, koti ja ystävät, mutta pappansa kanssa hän sai elämäänsä uutta suuntaa. Lue tarina Helsingin Sanomien sivuilta

Kuva: Rawpixel

Turunen-Mervi

Kirjoittaja Mervi Turunen on Keski-Suomen koulutuspäällikkö sekä uraohjauksen ja yrittäjyyden asiantuntija.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top